Kuloveden laivuri Frans Helenius ja Apu-laivat

Kuloveden laivuri Frans Helenius ”Tasso” ja APU- laivat

Frans Helenius teki valtavan pitkän päivätyön Kuloveden laivurina. Erään arvion mukaan Apu- laivat kuljettivat 50- vuoden aikana Kulo- ja Rautaveden alueella noin puolimiljoonaa matkustajaa, arvioita pidetään jopa alakanttiin laskettuna. Tavaraakin kuljetettiin niinä vuosikymmeninä todella paljon

Frans aloitti Ihmisten ja tavaroiden kuljetuksen soutuveneellä

Nykyisen Nokian alueeseen kuulu Ruolahden kylä, joka sijaitsee Kuloveden eteläpuolella. Sieltä on historian aikana kuljettu Kuloveden yli pohjoispuolelle kesällä ja talvella. Sieltä on käyty Siurossa myllyssä ja samoin käyty koulussa Kuljun kartanon mailla olleessa Rajalan koulussa. Ruolahden Pappilan rannasta talvitie kulki Kuljun rantaan. Kesällä kuljettiin veneellä, vaikka niitä oli vähän. Sarkolan kyläläiset tekivät Ruolahteen ison ”nelihankaisen koulupaatin”, jolla lapsia vietiin kouluun. Sitä pidettiin Pappilan rannan veneladossa. Kerrotaan myös Pappilassa olleen ison lautan, jolla kuljetettiin tavaraa tai hevonen Kuloveden yli. 

Tyrvään Sanomat 26.7.1944

Näin kuljettiin Kuloveden yli, kunnes eräs nuori poika Frans Helenius ryhtyi soutamaan matkustajia Kulovedellä. Hän oli invalidi, joka oli menettänyt vasemman kätensä. Hän souti oikealla kädellä, vetäen sillä vuoron perään kumpiakin airoja. Tuulella ja myrskyisellä säällä hän oli vaikeuksissa, sitten hän keksi yhdistää airot jousella, jossa oli kädensija. Tämä helpotti soutamista ja ohjaaminen hoitui vaijeriohjatulla peräsimellä. Sitten hän osti Sarkolan ”koulupaatin”, johon hän asensi hammasrataskäyttöisen potkurin, joka oli käsikäyttöinen. Vene oli kuitenkin raskas ja potkurin käyttö vielä raskaampaa. Frans Helenius päätti, että potkurin käyttöön täytyisi saada höyrykone, näin alkoi ajatus itää höyryveneen hankkimiseksi.

Köyhän miehen oli kuitenkin vaikea saada lainaa höyryveneen hankkimiseen. Hän kääntyi asiassa Kauniaisten kartanon omistajan maanviljelysneuvos Rosenlewin puoleen, joka suhtautui asiaa myönteisesti ja hankki vielä muitakin kannattajia. 

Höyrypurren kuljettamisen pätevyydet

Vuodesta 1899 alkaen toimi kauppa- ja teollisuustoimituskunnan alaisuudessa merenkuluntarkastaja, joka valvoi alusten merikuntoisuutta, säädösten noudattamista ja alan opetusta. Merenkuluntarkastajien alaisia olivat esimerkiksi laivantarkastajat.

Vuoden 1890 asetuksen mukaan pienimmät matkustajalaivat olivat höyrypursia; sellaisen päällikön piti olla hyvämaineinen ja taitava merimiehen ammatissa, nyt häneltä edellytettiin myös katselmusmiesten antamaa todistusta koneen, kattilan ja merenkulkusääntöjen tuntemisesta. Katselmusmiesten tuli myös hyväksyä aluksen kulkuväylä. Höyryveneen koneenkäyttäjältäkin edellytettiin hyvää mainetta ja sen lisäksi tehtävään vaadittavaa taitavuutta ja katsastusmiesten hyväksyntää.

Frans Helenius oli saanut luvan kuljettaa matkustajahöyrylaivaa. Suomen Wirallisessa lehdessä 27.2.1905 oli julkaistu alla oleva virallinen lupa. 

Suomen virallinen lehti 27.2.1905

 Apu- laivat

 Apu I

Eero Järventaustan kirjan ”Laivurin lastuja” mukaan (1988) Apu laivojen edeltäjäna toimi Kulovedellä suuri soutuvene vuosina 1890- 1900. Veneeseen laitettiin myöhemmin lihasvoimalla, hammasrattaiden välityksellä pyörivä potkuri. Vene oli hidas ja raskaskäyttöinen. Käytetty Kulovedellä v.1900 huvimatkoilla. Vene toimi myöhemmin proomuna, josta mekaaniset laitteet oli poitettu käytöstä. (Järventausta 1988, 84- 85)

 Apu II

Kyseinen Apu- höyryvene liikennöi Pyhäjärvellä Alred Selinin omistuksessa. Sanomalehdistä löytyy Apu- höyryveneen liikennöinti-ilmoitus Tampereen kaupungin rannasta Viikinsaareen vuodelta 1897. Alfred Selin myi venettä ilmoituksella vuonna 1900. Ilmoituksessa mainitaan veneen puurakenteesta rautakaarille. Höyrypannu on hyvä ja huollettu, kuitenkin pieni ja heikkotehoinen. Tässä veneessä oli pystymallinen höyrykattila. Kuvista päätellen veneessä oli pylväiden varaan rakennettu katos, jossa ei ollut seiniä. Tämä höyryvene oli pieni ja epävakaa, siksi Heleniukselle tuli tarve hankkia suurempi vene kuljetuksia varten. Vene muutettiin proomuksi Apu 3 tultua liikenteeseen

Omistaja Frans Helenius- Tasso on aloittanut liikennöinnin lehti-ilmoitusten perusteella vuonna 1905. Ostovuodeta ei ole tarkkaa tietoa. 

Apu Viikinsaareen 1897

Alfred Selin myy "Apu"

Järventaustan mukaan Höyryvene Apu aloitti liikennöinnin Kulovedellä vuoden 1901 keväällä (Järventausta 1988, 85). Aamulehden ilmoitus lokakuussa 1902, joka ilmoittaa venematkaa huutokauppaan Suoniemen pappilaan Kuljun kartanon rannasta, kertoo höyryvene Apu välittää liikettä Kuljun kartanon ja Pappilan välillä.

Kuva Apu II-veneestä ensimatkallaan. Perää pitää Frans Helenius, mukana oli rovasti ja rovastinna Bergroth, tohtorinna Ståhlberg ja Maria Blom. Kuva Tyrvään Sanomissa 26.07.1944.

Aamulehti 30.12.1909

Helenius myi Apu II höyrypannun, kun Apu III oli hankittu. Vanhasta tuli proomu, jossa kuljetettiin tavaraa ja tilapäisesti ihmisiä.

Apu III 

Omistaja Frans Helenius- Tasso 

Apu III oli merkittävästi suurempi vene, verrattuna aikaisempiin Apu- veneisiin. Siihen oli rakennettu katollinen ja seinällinen matkustajaosasto. Etuosassa oli katettu avo-osasto, jossa oli Tampellan konepajan valmistama 1909 hankittu höyrykone, joka sijaitsi laivan keskellä. Sen jälkeen alkoi hytillinen matkustajaosasto, jossa oli neljä isoa ikkunaa kummallakin puolella laivaa ja perässä oli pieni avotila. Myöhemmin Apu III:sta tuli Apu IV laivan proomu, josta oli poistettu koneistot ja sisärakenteet. (Järventausta 1988, 86)

Kuva Apu III- laivasta ennen vuotta 1916 Siuron rautatiesillan luona olevalla laiturilla. Kuvassa olevat Henkilöt vasemmalta: Laivuri Frans Helenius- Tasso, kapteeni Kalle Helenius, reunalla istuu Kalle Yli-Heikkilä. (Järventausta 133). Liikenteen alkamisesta asti laivuri Frans Helenius toimi lämmittäjänä ja koneenkäyttäjänä. Hänen vanhempi veljensä Kalle Helenius toimi laivan päällikkönä.

 Apu IV

Omistajia Frans Helenius- Tasso ja Kalle Helenius

Apu IV

Alus oli rakennettu vuonna 1916 Suoniemellä Tasson talon pihassa, se oli puinen, jonka runkorakenteena oli rautaiset kaaret. Apu 4 runko rakennettiin Tasson pihassa, laivan yläosa tehtiin Rualahden rannassa valmiiksi. Kun laiva tuli valmiiksi keväällä, sen ensimmäisiä liikennöintejä ihmiset kävivät katsomassa joukolla Kuloveden rannoilla. Pituutta oli 13,6 m, leveys 3,3m ja syväys 0,92 m. Höyrykoneen tehoksi ilmoitettiin 20 hevosvoimaa.

Järventausta kertoo laivan höyrykoneen kattilaan tulleen vuodon vuonna 1943, joka aiheutti matkustajille ongelmia ja laivan omistajalle rahallisia menetyksiä.  Kalle ja Fransi keskusteli laivassa jonkinlaisen puhelimen tai torven kanssa toistensa kanssa.  Keskellä laivaa oli käytävä ja penkit molemmin puolin ja koneisto oli keskellä. Peräsalonki oli pariovella erotettu hienompi puoli, kutsuttiin herrasväen puoleksi, sinne mahtui arviolta viisitoista aikuista, penkit molemmin puolin ja irtojakkaroita, korkkimatto lattiassa, sekä verhotkin laseissa.

Höyrykoneen teho ei ollut suuren suuri, kuitenkin sillä hinattiin proomuakin täydessä lastissa. Koneiden huolto ja ylläpito vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Erilaiset rasvaustoimenpiteet ja potkurinkäyttölaitteen huoltaminen kuuluivat konemiehen tehtäviin, sekä tietysti itse höyrypannun lämmittäminen, josta saatiin käyttövoima höyryn muodossa potkurin käyttämiseen.

Apu IV Siuron satamassa

Siuro liikenteen solmukohta

S/S APU IV oli upealta näyttävä otsake lehdessä olevassa kulkuilmoituksessa, jota keväisin odotettiin Kuloveden alueella. Ilmoitus kertoi alueen asukkaille vesitien aukeamisesta Kutalasta Siuroon ja moniin Kuloveden alueen laitureihin. Siurosta pääsi junalla Tampereelle ja Porin suuntaan. Siurosta pääsi myös kosken yläpuolelta laivalla Hämeenkyrön suuntaan. Vuosina 1911-1925 oli Siurosta myös laivayhteys Mouhijärvelle. Siuro oli siihen aikaan henkilö- ja tavaraliikenteen solmukohta. Nämä laivayhteydet ja juna mahdollistivat ihmisten vapaamman mahdollisuuden liikkua laajemmin kuin edellisillä vuosisadoilla hevoskyydillä.

Kortissa lukee "Tasson laituri" vuodelta 1909

 

Heleniuksen veljekset 50- vuotta laivatyötä

Apu- Laivat liikkuivat Kuloveden ja ajoittain Rautaveden puolella viisikymmentä vuotta Heleniusten veljesten ahkeralla ja pyyteettömällä työllä. Etenkin sotavuosina laivan merkitys oli Kuloveden eteläisien osien asukkaille korvaamaton. Hankalaa olisi kulku ollut ilman Apu- laivan apua. Heleniuksen veljekset tunsivat vesistöt ja vaikuttavat sääilmiöt. Läpi sateen ja sumun, sekä myrskyjen he luovivat turvallisesti. Kuloveden ja Rautaveden alueet ovat karikkoisia ja väylät ovat usein kapeita saarien välissä sekä virtapaikat antavat omat haasteensa laivan kulkuun. Heillä oli vankkaan kokemukseen perustuva osaaminen, jolla he luotsasivat laivojansa viidenkymmenen vuoden ajan.

Kansan Lehti 10.6.1908

 

Apu laivojen liikennöinti Siurosta vaati usein kärsivällisyyttä ja osaamista koska Kuloveden vesistö oli vilkas uittoreitti puutavaralle. Lauttoja tuli Nokiavirrasta, Kyrösjärven reitiltä ja myös Mouhijärven suunnalta. Suuria lauttoja koottiin ja ”Kulovesi” varppaaja vei niitä Hulttisten vuolteelle. Apu pyrki väistämään lauttoja, joskus jouduttiin odottamaan, että lautta saatiin edestä pois ja matka jatkui.

Aamulehti 16.11.1924

Uppotukit aiheuttivat vaaratilanteita, niitä oli välillä vaikea havaita. Apu- laivoihin tuli usein potkurivikoja näiden uppotukkien vuoksi, siitä aiheutui lisätyötä ja kustannuksia.

Aamulehti 7.9.1912

Jäiden lähtö keväällä ja jäiden tulo syksyllä rajoittivat laivan käytön liikenteeseen. Yleensä laivuri pyrki käyttämään tämän jäättömän kauden tarkasti liikennöintiin. ”Apu” laiva kulki joskus joulunaikaankin ja vei matkustajia joulukirkkoon. Pisin liikennekausi tuli 1927–1928, kun vasta tammikuun lopulla 1928 tuli Kulovedelle jää, siihen saakka ”Apu” liikennöi normaalisti.

Matkustajaruhkaa

Apu IV laiva oli melko suuri alus verrattuna Kuloveden alueen kokoon ja matkustajamääriin. Mitoitus oli kuitenkin sopiva ja proomujakin tarvittiin ajoittain matkustajien kuljetukseen. Laiva oli joskus niin täynnä, että sisällä ja kannella mahtui vain seisomaan. Apu 4: perässä oli joskus kaksikin proomua perässä, kun matkustajia oli paljon liikkeellä juhlapyhinä ja eri tilaisuuksiin mentäessä. Joskus laiva ja proomut olivat kaikki täynnä, matkustaja määrä oli silloin reilusti yli sadan henkilön. Laiva oli virallisesti rekisteröity 45 hengelle.

APU IV. Elina ja Timo Jaakkolan kuvakokoelma

Erään arvion mukaan Apu- laivat kuljettivat 50- vuoden aikana Kulo- ja Rautaveden alueella noin puolimiljoonaa matkustajaa, arvioita pidetään jopa alakanttiin laskettuna. Tavaraakin kuljetettiin niinä vuosikymmeninä todella paljon, lotjat olivat silloin kovassa käytössä.

Apu laivoissa ei ollut paperisia matkalippuja, maksu kerättiin vain rahana kädestä käteen. (Järventausta s.136)

Kirkkomatkat tehtiin usein ennen kirkkoveneillä Kulo- ja Rautaveden alueilla, koska kaikki kirkot olivat vesistöjen äärellä. Apu- laiva hoiti vuosikymmeniä kirkkomatkoja näiden vesialueiden kirkkoihin. Aikataulussa saattoi olla määräpyhä, jolloin mentiin esimerkiksi Karkun kirkkoon. Vammalassa käynnit olivat kuitenkin harvinaisia.

Matkustajien joukossa tunnettuja kuuluisuuksia

Näiden vuosikymmenten aikana näissä ”Apu” laivoissa kulki paljon myös aikansa kuuluisuuksia. Helsinkiläinen taidemaalari Emil Danielsson kulki Pirunvuorelle 1906 rakentamaansa kivilinnaan. Laivuri Helenius kävi myös kivilinnassa viedessään sinne matkustajia eri vuosikymmenten aikana. Laivuri Helenius oli erittäin vaatimaton henkilö, mutta oli tietysti mielissään laivaansa tulleista kuuluisuuksista. 

Eero Jäventaustan kirjassa Laivurin lastuja on kertomus kansainvälisesti kuuluisan taiteilijan Iida Ahlbergin ja hänen puolisonsa pietarilainen paroni Alexander Uexküll-Gyllenbandin matkasta APU III- laivalla Pirunvuoreen. Huviristeilyn olivat järjestaneet Kuljun kartanon omistajat Maria Procope- Elving, Anton Elving ja Kauniaisten kartanon omistajat Alice, sekä Lennart Rosenlew.

Frans Heleniuksen APU- laivoissa tiedetään matkustaneen Kulo- ja Rautavedellä kielentutkijan Nestor Setälän ja taiteilija Akseli Gallen- Kallelan. Arkkipiispat ovat myös matkustaneet näillä laivoilla tarkastusmatkoillaan vesistöjemme ääressä olevissa kirkoissa. Kenraali Mannerheim vieraili usein Kauniaisten ja Kuljun kartanoissa. Hän kävi metsästysretkillä lähi- alueilla. Hänelle järjestettiin myös risteilyjä Kulo- ja Rautaveden alueilla, tarinan mukaan hän mielellään seisoi etukannella katsellakseen näitä upeita maisemia vesistöjemme äärellä. Välillä hän pistäytyi peräsalonkiin keskustelemaan muiden kanssa. Kun Mannerheim oli vuonna 1942 nimitetty Suomen Marsalkaksi, totesi Helenius 
"Onhan tässä laivassa isojakin ihmisiä kuskattu"

 Apu laivat veivät matkustajia ajoittain myös Otamukseen ja Häijääseen. Erityisesti ennen vuotta 1911 ja taas 1925 jälkeen, koska Mouhijärvi- laiva hoiti liikenteen näiden vuosien välisen ajanjakson. 

Laiturit

Ruolahden laituri oli Apu-laivan kotilaituri, jota tien lisäksi ylläpiti sen aikainen TVH. Kutalassa oli komea kivilaituri, johon Apu-laiva teki komean kaarron saapuessaan laituriin. Jos laivan piti mennä sillan ali toiselle puolelle, piti laivan piippu kaataa, jotta se mahtui matalan sillan alitse. Merkittävä laituri oli aikoinaan myös Toivonniemen kesäkodin laituri, johon poikettiin muutaman kerran viikossa. Sarkolaan Apu kulki satunnaisesti ja tilausajoja. Sarkolassa liikennöi 1925-29 Sarkola niminen moottorialus. 

Apu IV Kutalassa. Lähde Kutala kirja

Huoltoa ja katsastuksia

Apu laiva vedettiin rantaan talveksi puutelineitä myöden, apuna käytettiin vorokkia tai taljaa. Käytössä oli myös kolmijalka, jonka varaan saatiin laivan toinen pää nostettua ylös korjausta varten. Laiva maalattiin ja kunnostettiin talven aikana. Lautoja uusittiin ja koneisto huollettiin.

Koska laivat olivat siihen aikaan tarkassa merenkuluntarkastajan valvonnassa, löytyvät tästäkin aluksesta suuri määrä tarkastuspöytäkirjoja. Laivat katsastettiin, joka vuosi keväällä ennen liikennöin alkua, joka oli omistajalle jännittävä tapahtuma, koska liikennöinti voitiin aloittaa vain hyväksytyn katsastuksen jälkeen. Katsastuksen hoiti katsastusinsinööri Tampereelta, tapahtuma dokumentoitiin tarkasti ja siitä annettiin todistukset. Apu laivoissa oli vaadittavat valot, kolme lamppua, sininen ja punainen ja mastossa valkoinen valo. Turvavarusteina Apu 4 laivassa oli korkkiliivejä, pelastusrenkaat ja kellumalauttoja valmiina aluksen katolla. (Järverntausta s.130, 211)

Viimeinen tarkastuspäivä oli 21.6.1949. Aluksen osti Häijään Kutomon omistaja Viljo Mäkelä, joka romutti aluksen vuonna 1951 ja hyödynsi höyrykoneen kutomon tarpeisiin. Potkurin akseleineen hän lahjoitti Laivuri Frans Heleniuksen muistopatsaaseen, joka sijaitsee Suoniemen kirkon hautausmaalla. 

Tarinoita Apu- laivoilta 

”Laivurin lastuja” kirjassa on tarina, jossa kerrotaan miehen pudonneen ”Apu” laivasta. Joku mies putosi laivasta, sitä ei kukaan oikein havainnut kunnolla, yksi oli kuitenkin matkustajajoukosta poissa. Asiaa alettiin tutkimaan ja katselemaan laivan eri puolille järveä. Sitten joku huomasi, että järvessä kellui hattu, joka oli ollut laivan kannella seisoneen miehen päässä. Laiva kulki hiljaa eteenpäin ja kaikki yrittivät katsella, näkyykö järvessä ketään, ei sittenkään oltu varmoja oliko joku tosiaan pudonnut. ”Apu”- laivan perässä oli proomu, kenellekään ei tullut mieleen mennä katsomaan perästä proomuun päin. Mies oli tosiaan pudonnut laivan ja proomun väliin ja tarttunut lujasti siihen hinausvaijeriin kiinni. Siuroon tultiin perille, siellä ihmetteli ihmiset ja laivuri, kun järvestä kiipesi märkä mies laivaan. Hengissä oli pysytty hinausvaijerin varassa. Laivuri Helenius tarjosi matkan maksua miehelle takaisin. Kuitenkin mies sanoi: ”Kyyti kun kyyti”, eikä ottanut rahaa takaisin.

Lähteet:
Eero Järventausta. 1988 Laivurin lastuja
Eero Järventausta. 1989 Laivurin muiston lastuja
https://digi.kansalliskirjasto.fi