Laivojen katsastus Rauta- ja Kuloveden alueella

Matkustajakäyttöön tarkoitetut alukset tulivat katsastuksen piiriin vuonna 1859 säädetyn asetuksen mukaan. Rahtialukset, varppaajat ja muut alukset tulivat katsastuksen piiriin vuonna 1879. Vuonna 1899 perustettiin merenkulkutarkastajan virka, jonka alaisuuteen alusten valvonta ja katsastukset kuuluivat. Periaatteessa näiden vuosien jälkeen alukset piti katsastaa joka vuosi, mutta ohjeet aluksen eri osien katsastuksesta vaihtelivat vuosien varrella. Suomen itsenäistyttyä säännökset uusittiin ja sarja uusia ohjeita annettiin vuonna 1920. Katsastussäännökset tulivat nyt koskemaan kaikkia kauppa-aluksia, matkustajalaivojen lisäksi esimerkiksi rahtilaivoja, hinaajia, varppaajia, purjelaivoja ja proomuja. Uusien asetusten mukaan oli neljänlaisia katsastusmiehiä: rungonkatsastajia, höyrykattilankatsastajia, koneenkatsastajia ja merikelpoisuudenkatsastajia. Esimerkiksi matkustajahöyrylaivojenkin kattilat oli asetuksen mukaan koeponnistettava enintään neljän vuoden välein. Katsastus oli höyrykattiloidenkin osalta erilaisia, kaikkia asioita ei tarkastettu joka kerta. Kaikista tarkastuksista pidettiin hyvin tarkkaa kirjanpitoa, sitä kertyi aluksista paljon vuosien varrella.


Tyrvään Sanomien artikkeli laivojen katsastuksesta Vammalan Siikasuolla vuonna 1961

Katsastettiin laivoja 

Istuttiin laiturin reunalla kauniissa auringon paisteessa, juteltiin harvakseen ja pantiin tupakaksi: odoteltiin herroja, jotka olivat Lukkilassa Siurossa KULOVETTÄ katsastamassa. Pian herrat tulisivat Siikasuolle tarkastamaan RAUTAVETTÄ ja muita hinaajia.

Rautavesi ja Kulovesi varppaajat talviteloilla Siikasuon rannassa. Sastamalan seudun museon kuvakokoelma.

 
Kokomäenjoen Uittoyhdistyksen laivamiesten vuosittainen tärkeä päivä oli käsillä. Laivat näet katsastetaan tarkoin joka vuosi merikelpoisuuden toteamiseksi. Katsotaan venttiilit ja vedensyöttäjät, pannut ja manometrit ja monet muut laitteet, jotka laivamiehet tuntevat kuin omat taskunsa, mutta joiden nimissä maallikko varsin pian eksyy vaikka minkälaisiin kummallisuuksiin.

Henkilöauto hurahtaa pihaan, välkkyvää pintaa ja kiilteleviä laseja. Miehet kohoilevat istuimiltaan, nykäisevät pihkaisia ja rasvaisia housupelejä ylöspäin, vetäisevät vielä oikein mahasauhut ja nakkaavat tumpit laiturin viereen. Valmistaudutaan ottamaan vieraat vastaan. Vielä ovat miehet kaukana, mutta entisiä tarkastajia taitavat olla…onko sittenkään? On, ovat kyllä. Avela ja Sulkava, samat miehet kuin viime vuonna. Kyllä niiden kanssa pärjää. Mukavia miehiä, tarkkoja muttei mitään tärkeileviä. Tulevat kohti käsi valmiina tervehdykseen. RAUTAVEDEN päällikkö Eino Mäkinen on ensimmäisenä ja sitten muut laivan miehet vuorossa jälkeen ja sitten vielä toisenkin laivan miehet, Kaikki muistetaan nimeltä, onhan tässä tavattu. 

Tyrvään Sanomat 1961 artikkeli

Ei pidetä pitkiä seremonioita vaan tartutaan asiaan. Mäkinen menee ruorihyttiin ja konemestari Eino Saarinen ja lämmittäjä Taavi Pajunen alas voimaa puhkuvan koneen viereen. Kansimiehet Pertti Puraslahti ja Veikko Koskinen jäävät viimeiseksi laiturille, irrottavat hinaajaa kiinnittävät köydet, jotka heittävät vyyhtenä kannelle ja loikkaavat itse perässä. Kuumana hehkuva musta savutorvi työntää vieläkin synkeämpää savua ilmoille, jonka heikko tuuli painaa heti alas ja panee tottumattoman köhimään. Kansimiehet ovat etsiytyneet sellaiseen paikkaan minne savu ei mene, onhan niitä sellaisiakin, mutta täytyy tietää.

Mäkinen on ahtaassa suojassaan puhetorven suu edessään. Torvi välittää käskyt alas koneen viereen: Puolilla taakse.. Seis! Nyt laiva lähtee eteenpäin, kiihdyttää vauhtiaan ja saa keula-aallon komeasti kohisemaan. Oikein se pärskäisee vaahtopäänä. Kaarretaan vasemmalle kun väistetään veden alla piilevää karia, otetaan uusi suunta ja vähitellen käännytään takaisin kohti kotisatamaa. Käännyttäessä vain savu pöllähtää, olisikohan Pajunen täyttänyt pannun mahanalustan uudella latingilla?

Koko ajan mittaa Avelan mukana tuoma mittari, mikä lie manometri sekin, painetta ja höyryä ja Sulkava seuraa muita toimia, merikelpoisuutta. Ja kaikki on kunnossa tässä vuonna 1914 Ahlströmin Konepajalla Varkaudessa rakennetussa kauniissa hinaajassa. Ja aina se on kunnossa ollut, hyvin on säilynyt kun on huolella pidetty. Ties vaikka pantaisiin runkoon uudet dieselit sitten kun jonkun vuoden kuluttua ryhdytään nippu-uittoon. Tulee pitempiä hinausmatkoja, sanovat miehet. 

Laivoja katsastetaan artikkelissa Tyrvään Sanomissa 1961. Kuva Rautaveden konehuoneesta.

Kotilaituri lähestyy, näinköhän ajetaan pahki, kun ei ollenkaan vauhti hiljene? Nyt jo kaarretaan aivan lähellä. Mutta silloinpa koholla ollut keula laskee, aallon pärskeet talttuvat. Takana potkuri tekee työtä vain puolella teholla. Nyt veden möyrintä lakkaa kokonaan, mutta vain hetkeksi, sillä Mäkinen puhuu torveensa käskien käyttää konetta taaksepäin puolella vauhdilla. Sitten koneet pysäytetään kokonaan ja ollaan laiturissa. Ihan paikallaan eikä laivaa tarvitse sen kummemmin työnnellä ja vedellä. Se rantaan tulo tapahtui hienosti, niin kuin koko matka.

Ne kansimiehet, jotka lähdössä tulivat laivaan viimeisenä, ovat nyt rannalla ensimmäisenä. Pian sinne kapuavat tarkastajat ja muut mukana olleet. Sulkava vielä astelee pariin kertaan laiturilla silmäillen vanhaa hinaajaa, kysyypä vielä sammutuslaitteita ja niiden sijaintia, pelastusvälineitä ja muuta semmoista pientä. Paikallaan ovat ja hyvässä kunnossa. Mastossa oleva kellokin kilahtaa.

Mäkinen on tullut pois ruorihuoneesta ja astelee laiturille laivan kirjat kainalossaan. Kysyvä katse kohdistuu tarkastajiin, jotka kehottavat laivan päällikköä seuraamaan itseään konttorihuoneeseen hyväksymismerkinnän kirjoittamista varten. Lähtiessään Mäkinen antaa vielä käskyn täyttää polttoainevarasto, sillä pian lähdettäisiin hakemaan tukkilauttaa koskenniskalle. 
KS.

Tyrvään Sanomat 31.5.1961

Tampereen vesistöpiiri tarkastaa aluksia 

Kulo- ja Rautaveden alueiden alukset tarkasti Tampereen alueen tarkastajat. Se oli jokavuotinen tapahtuma alueen aluksissa.

Aamulehti 10.6.1926

Vuoden 1926 Aamulehden artikkelissa kerrotaan alusten tarkastusten oleven loppusuoralla kesäkuun alkupuolella. Kapteeni Sandell totetaa:"On mielihyvin todettava, että Tampereen alueen vesillä laivojen kunto on paljon edistynyt". Alusten katsastajat ovat pitäneet tarkastuksissa vaatimuksia korkealla. Se on taas saanut alusten omistajia parantamaan alusten kuntoa, joka on johtanut hyvään kehitykseen turvallisuudessa. 
Koneistoja ja höyrypannuja ovat katsastaneet insinöörit Kjäldman ja Westerstråhl. Heidän tarkastuksissa koneistot on havaittu hyväkuntoisiksi, puutteita on ollut työkaluvarustuksessa. Höyrypannujen tarkastukset tapahtuvat viimeistään neljän vuoden välein. Kaikki tarkastajat ovat huomioineet, että maaseutujen hinaaja- alukset ovat heikoimmassa kunnossa. Artikkelissa todetaan Tampereen vesistöpiirin hyvä maine, jossa merenkulkuhallituksella ei ole ollut huomautettavaa alusten hoidosta.

Tampereen Sanomien 27.5.1928 artikkelissa on samansuuntaisia arvioita alusten kunnosta. Kyseisenä vuonna oli kuitenkin erityisesti kiinnitetty huomiota alusten pelastusvälineisiin, joita uusimmissa asetuksissa on tarkennettu. Isompien alusten pelastusveneet ovat tarkastelun ja uusimisen kohteena, myös pienet alukset ovat joutuneet vaihtamaan vanhat murukorkista tehdyt pelastusliivit parempiin. Proomujen varustuksiin on myös tullut pelastusvälineet.

 APU IV esimerkki aluksen katsastuskortista. Lähde Lavurin lastuja

Frans Heleniuksen APU IV aluksen katsastuskortissa on 1930- luvun alun merkinnät eri katsastuksista ja tietoja aluksesta. Konevoimaa kerrotaan oleven 20 hevosvoimaa, alus on rekisteröity 45:lle matkustajalle. Peruskatsastuksia on tehty vuosittain kaksi kertaa, johon on kuulunut myös koneiston katsastus. Höyrykattilaa tarkastellaan neljän vuoden välein ja potkuria joka toinen vuosi. Tämä kortti edustaa vain pientä osaa tämän aluksen tarkastuksista vuosien varrelta. Voidaan todeta, että valvonta on ollut kattavaa myös 90- vuotta sitten.