Huviristeilyt ja salakapakat aiheuttivat iloa ja häiriöitä vesistöjen äärellä

Huviristeilyt alkoivat Kuloveden ja Rautaveden alueiden vesistöissä 1800- luvun lopulla, kun saimme ensimmäiset pienet höyryalukset vesistöihimme. Tämä uusi tapa liikkua vesillä sai suuren suosion "kirkkoveneaikakauden" väistyessä hiljakseen taustalle. Ensimmäinen sanomalehdistä löytämäni juttu huviristeilystä löytyy vuodelta 1892 (https://kulorautavedenhistoria.blogspot.com/p/normal-0-21-false-false-false-fi-x-none.html 

Huviristeilyt lisäsivät veneyrittäjien mahdollisuuksia monipuolistaa tarjontaa

Kuloveden ja Rautaveden alueille hankittiin pieniä höyryaluksia matkustajien ja tavaran kuljetuksia varten. Säännöllistä liikennettä harjoitettiin ja lisäksi yrittäjät halusivat investoinnilleen lisää käyttöastetta erilaisilla vapaa-ajan retkillä. Kirkkomatkat olivat tietysti oiva lisä sunnuntaisin, olihan se upeaa mennä höyryveneellä kirkkorantaan, kuin hikoilla pyhävaatteissa kirkkoveneellä. Huvimatkoja viikonloppuisin järjestivät erilaiset järjestöt ja seurat. Näin yrittäjät saivat lisää liikennettä ja tuloja veneen ylläpitoon, sekä omaan elämiseen. Se sai myös uusia ajatuksia lisätä tarjontaa huviristeilyn aikana. Alkoholin tarjoilu ja myynti tuli mukaan jo silloin näille huviristeilyille. Niitä järjestivät usein ulkopuoliset "trokarit" tai risteilyn järjestävä osapuoli.

Huviristeily Rautavedellä 1920-luvulla. Kuvaaja Kalle Havas. Sastamalan seudun museon kuvakokoelma

Pienten höyryalusten matkustajakapasiteetti oli rajallinen, jolloin otettiin laivan perään proomu tai soutuveneitä matkustajakapasiteetin lisäämiseksi.

 Risteilyjen ongelmat

 Risteilyjen suosio kesäaikaan oli luonnollisesti merkittävää, koska nämä uudet alukset mahdollistivat suurempien ihmismäärien kuljettamisen kerralla samaan kohteeseen. Rautavedellä esimerkiksi Pirunvuori oli jo ollut vuosisatojen aikana merkittävä vierailukohde. Nyt nämä uudet höyryalukset kuljettivat eri puolilta vesistöjämme risteilijöitä viettämään aikaa kauniiden maisemien ja luonnon äärelle. Pirunvuorelle pääsi höyrypaateilla esimerkiksi 1920-luvulla risteilylle Mouhijärveltä, Siurosta, Suoniemeltä, Karkusta, Tyrväältä ja monista muista paikoista. Lehdissä oli ilmoituksia, joilla ilmoiteltiin risteilyistä, usein normaalin vuoroliikenteen aikatauluissa kerrottiin näistä huvimatkoista.

Alla oleva TyrväänSanomien ilmoitus kertoo karua kieltä huviristeilyjen aiheuttamista ongelmista. Maanomistajat ja rantaumispaikkojen lähiasukkaat olivat saaneet tarpeekseen näistä risteilyjen haitoista ja ongelmista. Nuorison juhlinta on kautta aikojen aiheuttanut närkästystä ja ongelmia. Suurin osa risteilyistä oli varmasti varsin harmittomia, kuitenkin muutama konflikti on mustamaalannut koko risteilykulttuurin. 

Aamulehden artikkeli kuvailee laivojen huvimatkoja ja niiden erilaisista lieveilmiöistä jo 1800-luvun lopun tilanteena, sekä sisävesien liikenteen huviristeilyistä Tampereen alueilla, joissa risteilykulttuuri alkoi jo paljon aikaisemmmin kuin Kulo- ja Rautavede alueilla.

Tyrvään Sanomat 22.6.1927

Aamulehden artikkeli laivojen huvimatkoista

Nyt taas on se aika käsissä, jolloin monia höyrylaivoja vuokrataan huvimatkoja varten. Jokainen pyhän tienoo lähtee yksi tai useampikin laiva, tavallisesti proomu perässä, huvimatkalle johonkin maakylään. Joku toimelias asiamies vuokraa laivan, palkkaa soittokunnan ja ilmoittaa matkahalullisille aikomastaan huviretkestä. Laivoja on kyllä saatavissa ja niiden paljous tekee sen, ettei maksu ole kallis, ei myöskään soittokunnista, jollei vaatimukset soiton suhteen ole liialliset, ole puutetta ja näin eivät kulungit huvimatkan toimeen panemisesta nouse kovin korkeiksi. Vaan eipä matkustajain kukkarotkaan siedä kovin suuria vaatimuksia. Huvimatkalla täytyy nauttia ja sen tähden ei kulku saa maksaa paljon. Jos joku matkan toimeenpanija yrittää korottaa matkapilettien hintaa, saisi hän matkustaa yksin, sillä toinen yrittelijä olisi heti valmis panemaan toimeen paljon huokeammasta ja saisi yleisön mukaansa. Matkapilettien myymisellä on sen tähden työläs saada korkeintaan kuluja korvatuksi ja pitäisi sitä toki saada jotakin mainostaankin. 

Toimeenpanija ottaa mukaan runsaat määrät olutta ja väkijuomia, joita sitten kaupitaan sekä laivassa että proomussa. Helppo on arvata, minkälaiseksi elämä muodostuu tällaisella retkellä, kun osanottajat tuntevat olevaan täydessä vapaudessaan, ei tarvitse peljätä poliisia eikä muuta järjestyksen valvojaa ja hurmaavia juovutusaineita on yltäkyllin tarjolla.

 Rantakylille, joihin näitä retkiä on tehty, ovat ne käyneet suureksi vitsaukseksi, kun yöksi on noustu maalle mässäämään ja juovuspäissä reuhaamaan. Sen ohessa on maalaisillekin pidetty juomia tarjona ja koetettu levittää turmiota muihinkin kuin huvimatkailijoihin. Moni hyvää järjestystä rakastava maalainen, joka on sattunut asumaan rannalla, mihin tämmöinen retkikunta on noussut, on turhaan vaivannut päätään keinolla, jolla moiset rauhan häiritsijät saataisiin estetyksi. On koetettu uhkasakoilla estää maalle nousua, on tehty kunnan päätöksiä, joilla sakon uhalla on kielletty antamasta maansa kohdalla maallenousulupaa huviretkeilijöille, ja koetettu jos jotakin, vaan mikään ei näytä auttaneen. Juoppouden mukana on irstaisuus ja muu paha elämä kulkenut.

 Vasta viime kesänä näyttää pirkkalaiset keksineen keinon, jolla tuota pahaa elämää ehkä saatanee estetyksi. Tunnettu asia nimittäin on, ettei millään proomulla ja ainoastaan harvalla höyrylaivalla on ravintolaoikeutta. Ne laivat, joilla niitä on, ovat taas harvoin saatavissa huvimatkoja varten, kun niillä on säännölliset vuoronsa, joita ei keskeytetä pyhinäkään. Näin ollen on tuo väkeväin anniskelu huvimatkoilla ollut vaan laitonta kapakoitsemista. Anniskelijoita alettiin viimekesänä Pirkkalassa saattaa edesvastuuseen ja onkin jo useimmat heistä saaneet sakkoa ja toisia kuuluu odottavan sama kohtalo. Tätä menestystä sopisi muidenkin kuntien koettaa, joiden rannoille näitä huvimatkoja tehdään. Kerran päästäisiin siihen, että väkijuomat jäisivät näistä retkistä pois, ja niin muuttuisivat ne semmoisiksi, etteivät olisi kellekään rauhalliselle ihmiselle kammoksi. Silloin ei niitä tehtäisi enää rahain ansaitsemiseksi kapakoitsimisella eikä juomahalun tyydyttämiseksi, vaan todelliseksi huviksi ja virkistykseksi. Lopuksi saamme ilmoittaa, että Tampereen raittiusseura maksaa palkkion kapakoitsimisen ilmiannosta niillä laivoilla, jotka käyvät Tampereen laivasilloissa.

Aamulehti 2.6.1887