Mouhijärvi ja Ahto- laivat. Siuro- Mouhijärvi reitti

Kulovedeltä Mouhijärven vesistöihin

Mouhijärvi- Siuro laivareitti vuosina 1911- 1925

Otamusjoki ja silta 1900- luvun alussa. Jari Mäkelän kokoelma

 

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvailla laivaliikenteen aloituksen ja liikenteen vaiheita Mouhijärvellä, josta laivareitti vuonna 1911 suuntautui alkuun Häijäästä Saikkalanjoelta vakituisena liikenteenä Siuroon ja vuodesta 1913 alkaen Uotsolasta Mätikkö- järveltä Siuroon. Liikennettä hoidettiin kahdella eri höyryveneellä nimiltään Ahto ja Mouhijärvi. Seuraavissa kappaleissa kerron hieman näiden höyryveneiden aikaisemmista vaiheista, liikenteen aloituksesta, säännöllisestä liikenteestä ja mouhijärveläisen laivuri Arvid Laihon ponnistuksista avata laivareitti, sekä liikenteen hoidosta Mouhijärven ja Siuron välillä. Liikenne loppui vuoden 1925 lopulla ja Laiho myi höyryveneet.

Ahto ja Mouhijärvi höyryveneet

Ahto höyryveneen varhaisista vaiheista ensimmäinen tietoni löytyy vuodelta 1908. Silloin Uusi Aura lehti 1.7 kertoo matkustajahöyrylaiva Ahdosta, joka välittää liikennettä Kulovedellä ja Rautavedellä. Laiva oli ajanut karille kaksi kertaa kovassa aallokossa matkalla Tyrväältä Karkkuun. Ahto pääsi kuitenkin palaamaan omin avuin takaisin Tyrväälle.

Ahto karilla Rautavedellä. Uusi Aura 1.7.1907

Seuraavana vuonna Ahto siirretään Kulovedeltä Siuro- Hämeenkyrö reitille, Tampereen Sanomat 22.7.1909 uutisoi siirron ja etusivulla on kulkuilmoitus. Seuraavana vuonna 1910 kesäkuussa pidettiin laivan huutokauppa, josta Arvid Laiho osti Ahto höyryveneen. Ahto liikennöi vielä alkuvuonna 1911 Kyrösjärven reitillä, laivurina A. Laiho.

Ahto Kyrösjärvellä. Aamulehti 16.5.1911

Kansan Lehdessä 1912 kesäkuussa K.O. Mäkinen Siurosta ilmoitti, että ”olen myynyt höyryalus Ahdon ja Mouhijärven osuuteni mainutuista aluksista Iivari Niemiselle Mouhijärveltä”. Näiden laivojen omistajia on ollut siis useampia.

Aikaisemmista historiankirjoituksista poiketen, nämä tiedot osoittavat, että tätä ensimmäistä Laihon omistamaa Ahto höyryvenettä ei ole rakennettu Häijäässä, vaan vasta uudempi Ahto höyryvene tehtiin myöhemmin Häijäässä Hiihkon sahalla.  Vuonna 1913 lehtijutussa kerrottiin uudesta Ahto laivasta, joka oli valmistunut vanhan tilalle, tämä rakennettiin Häijäässä. Lehdessä myös kerrotaan, että Laiho rakensi uuden aluksen Saikkalankosken ”yläpuolelle ja alapuolen (Mouhijärvi) aluksen korjauttanut hyvään käyttökuntoon”.

Ahto Saikkalanjoella Natusillassa Mustianojalla. Simo Penttilän kuvakokoelma

Ensimmäiseen Ahto laivaan, jonka Laiho osti Siurosta, mahtui 25 matkustajaa ja pituus oli 8 metriä.  Laiva oli katettu, seiniä vähemmän. Häijäässä vuonna 1913 valmistettuun Ahtoon ilmoitettiin mahtuvan 34 matkustajaa. Siinä oli umpinainen hytti ja edessä osittain katettu avo-osasto. Laivan pituus oli 11 metriä, leveys 2,6 metriä ja syväys 0,6 metriä. Rakenteena oli puu, kuitenkin kaaret olivat terästä. Höyrykoneen tehoksi ilmoitetaan 12 hevosvoimaa. Aamulehti 20.6.1920 uutisoi Ahto laiva on näet vallan uusittu ja sisältä erittäin miellyttävä ja siisti”. Laivaa oli kunnostettu vielä entistä parempaan kuntoon liikennettä varten.
Kapteeneina näissä aluksissa toimi aluksi ulkopaikkakuntalaiset Lunden ja Hilden, sekä mouhijärveläiset Iivari Välimäki ja Kalle Ahola.

Mouhijärvi höyryvene on todennäköisesti rakennettu Siurossa rautatieaseman satamapihassa. Tietoja on myös Mouhijärveläisten Saarisen veljesten osallistumisesta rakentamiseen, ainakin sitä kunnostettiin vuosien varrella Häijäässä Hiihkon sahalla. Laiva oli rakennettu puusta, kaaret terästä. Pituus oli 13,5 metriä, leveys 3 metriä ja syväys 0,7 metriä. Höyrykoneen teho oli 16 hevosvoimaa ja matkustajia mahtui 44 henkilöä. Laivuri Laiho ja Välimäki vuorottelivat laivan päällikkönä, konemestareita oli useampia, osa Tampereen laivoista.  Laiholla oli vuosien aikana useampia ilmoituksia lehdissä, joissa kuulutettiin ”tutkinnon suorittanutta koneenkäyttäjää pieneen matkustajahöyrypurteen”. Polttoaineena näissä höyrykoneissa käytettiin sahausjätettä ja muuta puutavaraa

Mouhijärvi Saikkalanjoella. Vilho Saarisen kuvakokoelma 

Aamulehti 16.6.1918

Laiho luopui tästä Hämeenkyrön reitistä loppukesästä 1911 ja Ahto siirrettiin Siuronkosken alapuolelle välittämään liikennettä Mouhijärven reitille. Aamulehden juttu 24.8.1911 kertoo Ahdon siirretyn sunnuntaita vasten yöllä Kulovedelle”. Laiho lähti sunnuntaina päivällä siirtämään alusta Mouhijärven suuntaan. Leukaluiden rautatiesillan ali Ahto pääsi hyvin mutta Otamussillan vieressä alus juuttui kiinni. Mukana olleen miehistön avulla päästiin taas eteenpäin, kuitenkin Saikkalanjoen suulla Tupurlanjärvellä jäätiin pohjamutaan taas kiinni. Kuitenkin alus saatiin vaikeuksista huolimatta vietyä Häijääseen Sakkalansillan pieleen.

Laiho perkasi ja kunnosti matalat paikat Saikkalanjoella ja Tupurlanjärvellä, johon hän oli saanut avustusta Mouhijärven kunnalta 100mk. Hän aloitti laivan saapumisen ja kunnostustöiden jälkeen säännöllisen liikenteen tällä luonnonkauniilla Saikkala (Häijää)- Siuro reitillä.

Häijää- Siuro reitti

Höyrylaivaliikennettä oli aloitettu jo 1800-luvun lopulla myös Kuloveden ja Rautaveden alueella. Tampere-Pori radan valmistuminen 1895 sai aikaan ajatuksia siirtää matkustajia radan varresta laivoilla ja veneillä eri puolille vesistöjen varsia, koska linja-autoliikennettä ei silloin vielä ollut. Aamulehden artikkelissa 25.7.1889 pohditaan tulevan radan vaikutuksia myös Mouhijärven asukkaiden kannalta. ”Mielestäni Siuro on sovelias asema…pienen perkaustyön avulla pääsisi matalakulkuinen höyryalus Mouhijärveltä välittämään liikettä sanotulle asemalle”. Näin myös Mouhijärvellä yritettiin päästä mukaan kehittyviin uusiin liikennemuotoihin laivaan ja junaan. Ensimmäiset höyryveneiden vierailut Mouhijärven suuntaan Otamussillalle ja Häijääseen tapahtuivat Frans Heleniuksen Apu höyryveneillä 1900- luvun alkuvuosina. Arvid Laihon aloittama liikenne alkoi 1911.

Ahto höyryveneen Saikkala (Häijää)- Siuro reitin aloitus tapahtui 26.8.1911. Aamulehden ja Tampereen Sanomien ilmoitukset, jossa Ahto lähtee Siurosta joka arkipäivä klo 16 ja Häijäästä maanantaina ja keskiviikkona klo 5.45 ja muina arkipäivinä klo 10. Häijäässä lähtöpaikka oli Saikkalan sillan pielestä ja Siurossa laivarannasta rautatieaseman vierestä. Aikataulut oli sovitettu Tampereelle menevien junien aikataulun mukaan.  Laiho ilmoitteli vielä lokakuussa 1911 Ahdon kulkuilmoituksia lehdissä.

 

Aamulehti 28.6.1911

Aamulehti 3.9.1911 julkaisee artikkelin ”Kirje Mouhijärveltä”, siinä kuvaillaan elokuun 26- päivänä 1911 alkanutta säännöllistä laivaliikennettä merkkipäiväksi Mouhijärvelle. Arvid Laihoa kehutaan rohkeaksi mieheksi, joka ”uskalsi hinata aluksensa Hämeenkyrön väljiltä vesiltä meidän ahtaisiin väyliimme” ja mahdollisti  matkustamisen ”wilkkaampaan kulkuyhteyteen liikemaailman kanssa”.  Artikkelissa kehutaan Ahdon 14 kilometrin reittiä Siuroon Satakunnan kauneimmaksi seuduksi.

Ahto Sadanleukaluitten rautatiesillan pielessä. Kuvassa Välimäki, laivuri Laiho ja rouva Laiho. Kuva Vilho Saarisen kokoelma.

Matkalipun hinta oli 70 penniä matkaa kohti. Ahdossa kerrotaan olevan ”katolla varustettu ja sievä suoja perässä, jossa ei kylmä rasita syysilmoillakaan”. Alukseen mahtuu 25 matkustajaa ja ”suuremman väkitulvan sattuessa” laitetaan lotja perään.  Artikkelissa kehutaan laivareitin antavan vaihtelua elämään ja paremman reitin ”viilettää” Siuroon  Tampereen junille, kuin junille meno Karkkuun hankalaa tietä pitkin ”yhtämittaseen nousuun ja laskuun”.  Matka Uotsolasta Saikkalaan Ahdon laiturille on kuusi ja puolikilometriä, artikkelissa todetaan myös mahdollisuus tavarakuormien kuljetukseen aluksella, sekä huomioida kauppiaiden kuljetus tarpeet.

Häijäästä Siuroon on matkaa 14 kilometriä ja laiturit joihin laiva yleensä pysähtyi: Saikkalankoski- Saikkalansilta (Häijää)- Ryömälä- Otamussilta (Salmin kylä)- Savia- Siuron aseman laivaranta. Matkustajia laivaan otettiin tarpeen mukaan rannoilta ja veneistä. Usein käytettiin luonnollisia rantautumispaikkoja ja lankkuakin myöden kävellen päästiin laivaan.

Otamussillan korjaus vuonna 1912 ja 1924

Otamuksen kivisillassa oli kaksi matalaa kaariaukkoa, laivaliikenne tarvitsi korkeamman aukon, jotta liikenne sujuisi paremmin. Tie- ja vesihallituksen  asiantuntija insinööri tuli Tampereelta katsomaan Otamussiltaa ja totesi lausunnossaan sen oleven hajoamistilassa, korjaus oli erittäin tarpeellinen, myös lupa toisen holvikaaren nostoon saatiin. Suodenniemen, Lavian ja Mouhijärven kunnat myönsivät korjaukseen 900mk, samalla väylällä oleva Hius- silta  myös nostetaan ja korjataan.

Rakentaja A. Järvinen ryhtyi  tarmokkaasti 1912 talvella kunnostamaan Otamussiltaa.  Sillan kaarialustan perusta oli erittäin huonossa kunnossa ja syöpynyt.  Otamussillan uusi korotettu kaari jouduttiin tekemään kolme kertaa, ennen kuin se pysyi koossa. Työmiehet  jouitivat rakentamaan ja korjaamaan siltaa paineen alla kevään tulvavesien aikaan. Tukinuitto oli alkamassa, sekä laivareitin piti myös aueta heti keväällä. Vihdoin toukokuun 23- päivänä 1912 sillan korjaus oli valmis ja toinen kaariaukko oli nyt isompi ja korkeampi.  Nyt Saikkala- Siuro laivreitti oli kunnossa myös Otamussillan osalta, kuitenkin laivan piippu piti edelleen kaataa alas, jotta alus mahtui sillan ali.

Otamussillan korjaus tuli uudelleen ajankohtaiseksi 1924. Satakunnan Kansassa 18.1 oli uutinen ”Manttaalimiesten kuntakokouksesta” jossa päätettiin Otamussillan korjauksesta. Urakkahuutokaupassa laivuri Arvid Laiho voitti urakan 12400 markan hinnasta. Urakan oli oltava valmiina kuluvan vuoden toukokuun 15 päivänä.

Otamussilta, vasen holvi korotettiin laivaliikennettä varten vuonna 1912. Sastamalan seudun museon kuvakokoelma. Kuvaaja Kalle Havas

Häijää- Uotsola reitin aloitus

Aamulehti 3.9.1911 julkaisee artikkelin liikenteen Saikkala (Häijää) – Siuro reitin aloituksesta. Siinä kerrotaan myös mahdollisuudesta tarkastaa jokea Saikkalankoskesta ylöspäin. Artikkelin kirjoittaja toteaa ”Eikö todellakin ole mahdollista höyryaluksella välitää liikettä aina Mätikkö-järvelle asti”.  Herra Laiho ”uhkaa lujasti saada tämänkin välin liikkeelle valloitetuksi, jos siihen suinkin on mahdollisuutta”.  Aikomus oli, että toinen alus kulkee Saikkalankosken yläpuolella ja toinen alapuolella. Aluksesta toiseen siirtyminen olisi jalkaisin noin 150 metrin matkan.

Arvid Laiho liikennöi kesän 1912 Saikkala(Häijää)- Siuro reittiä, mutta totesi ettei reitti kannata, jos ei reitti jatku Mätikköjärvelle Uotsolaan asti. Tiisalan ja Tuiskun aleella oli ahtaita, melkein ummessa olevia kohtia, jotka täytyisi saada avattua, myös monessa kohtaa oli ”liejua” ja tukinuiton aiheuttamia ongelmia.

Elokuussa 1912 kävi Tie- ja merirakennusten ylitirehtööri Snellman Mouhijärvellä laivareitteihin tutustumassa. Hänen lausuntonsa perusteella pyritään toimittamaan koneellinen tutkimus ja katselmus Saikkalanjoella. Saikkala – Karinsilta välillä havaittiin pari pahaa matalikkoa ja yksi matala silta. Lausuntojen perusteella ja eräiden yksityisten henkilöiden edistämänä päätettiin hakea rahoitusta hankkeelle.

MOUHIJÄRVI

VESITIE / LAIVAVÄYLÄN AVAAMINEN

Hakija: RANTANEN T.W. YM., RUSTHOLLARI

Akti: AD I 159/366 1911 Päätös: 22.02.1912 Nro 441 k

Kunnallislautakunta T.W. Rantasen johdolla alkoi pohtimaan rahoitusta, jolla Saikkalanjoen ongelmakohtien avaukset  saataisiin tehtyä. Koska joessa uitettiin myös vuosittain suuri määrä tukkeja, päätettiin kääntyä tukkiyhtiöiden puoleen. Nokia- yhtiö ja Ahlström myönsivät  1300 mk rahaa joen kunnostamiseen. Laiho avautti kesällä 1913 Saikkalanjoen mainitut ongelmakohdat. Saikkalankoski jäi edelleen kohdaksi, josta laivalla ei pääsyt normaalisti ylitse, vaan tarvittiin eri laiva kuljettamaan matkustajia Saikkala- Rajalanranta Uotsolaan.

Tämä Saikkalanjoen reitti oli välillä erittäin kapea ja mutkainen. Keväällä vettä oli enemmän, jolloin liikkuminen oli helpompaa, tukkeja tosin uitettiin joessa silloin paljon, joka aiheutti myös ongelmia. Kesällä veden pinnan lasku ja runsaat vesikasvustot toivat erilaisia haasteita. Potkuriin tarttui kasvustoa, joka täytyi välillä käydä poistamassa, joku hyppäsi veteen ja kävi irrottamassa ruohot potkurista. Liejun ja kasvustojen vuoksi laivaa täytyi joskus myös työntää seipäillä rannasta.

Tällä reitillä olivat seuraavat laiturit, josta pääsi laivaan mukaan: Selkee, Rajala, Kanttorila, Tuiskun silta (kirkkoon menijät), Tiisala ja Saikkalankoski. Matkustajia pyrittiin ottamaan myös rannoilta lankkua myöden kävellen ja veneellä tuotuna laivaan.

Aamulehden artikkeli 8.4.1913 kuvailee keväällä Saikkalanjoella tapahtuvaa tukinuittoa ja uuden laivaväylän aloitusta. ”Tukkeja ja paperipuita on vankasti, jotka odottavat vesiväylän avautumista. Me mouhijärveläiset toivoisimme tänä keväänä innokkaimmin kuin edellisinä, että puun uitto sujuisi pian vesillämme. Me nyt odotamme höyrylaivaliikkeemme jatkuvan Karin siltaan asti ja liike ei voi alkaa ennen kuin uitettavat puut on poissa joistamme”.

Artikkelissa kerrotaan myös Tuiskun sillan korjauksesta, joka oli yhtenä esteenä reitin avaamisessa Mätikköjärvelle. Siltaan oli tehty korjaukset ja sitä oli korotettu edellisenä talvena. Myös Tuiskun ja Tiisalanlammen matalikoille oli tarkoitus tehdä perkauksia tulevana kesänä sitä mukaa kun ongelmia laivan kulussa ilmenee.

Uuden reitin avaamisen toivotaan tuovan edistystä ja yhteistoimintaa paikkakunnalle. Tavarankuljetus on ollut vallan hevosvetoisten kuljetusten varassa, joka Mouhijärven mäkisissä maastoissa on välillä haastavaa. Nyt avautuu mahdollisuus kuljettaa tavaraa vesiteitse. Lehtiartikkelin mukaan jokivarsilla odottaa jo ”sadat sylet” halkoja proomuun lastattavaksi ja määränpäähän kuljetettaviksi. ”Ja mikä on hauskuus ja helpoitus kulkea höyryaluksella määrän päähän” , toteaa kirjoittaja artikkelin lopuksi. Näin toiveikkaasti kuvailtiin Mouhijärveläisten odotuksia uuden laivareitin mahdollisuuksista kehittää tavaroiden ja ihmisten liikkumista Mätikköjärveltä aina Siuroon saakka.

Reitti Mouhijärvi Mätikkö- Saikkalanjoki- Tupurlanjärvi- Otamusjoki- Piikkilänjärvi- Sadanleukaluut- Kulovesi- Siuro

Mouhijärvi- Siuro reitti 1911-1925

Laihon ostama höyryvene Ahto aloitti syksyllä 1911 liikenteen Häijää- Siuro välillä.  Mouhijärvi aloittaa liikenteen keväällä 1912. Hän liikennöi kesän 1912 Ahdolla ja Mouhijärvellä reitillä Häijää – Siuro. Kansan Lehdessä 1912 Laiho etsi ”tutkinnonsuorittanutta koneenkäyttäjää pieneen matkustajahöyrypurteen”. Vuoden 1913 kesällä alkoi laivareitti Uotsolasta Saikkalanjokea myöden Häijääseen kosken yläpuolelle ja kosken alapuolelta Siuroon.

Aamulehti 6.4.1919

Näin alkoi säännöllinen laivaliikenne Mouhijärvi- Siuro välillä. Laivuri Laiholla oli aloituksessa monenlaisia ongelmia ja monet tahot joutuivat osallistumaan reitin avaukseen rahoittamalla ja tekemällä korjauksia. Tästä laivareitistä on paljon erilaisia tarinoita ja sen ajan sanomalehdet julkaisivat paljon matkakertomuksia tästä reitistä. Suurin osa matkustajista käytti laivaa ja junaa matkustaakseen Siuroon tai Tampereelle, sillä hoitui asioiden hoito kaupungissa yhden päivän aikana, entisen kahden päivän hevoskyydin sijasta. Rahtitavaralle näissä aluksissa oli vähän tilaa, mutta tarvittaessa perään voitiin laittaa proomu jos oli tavarankuljetusta tai matkustajia oli niin paljon ettei he mahtuneet laivaan. Mouhijärvi aluksella hinattiin myös puutavaraa Hiihkon sahalta Siuroon.

Mouhijärvi laiva teki myös erilaisia huvimatkoja eri puolille Kulo- ja Rautavettä. Kirkkomatkoja tehtiin Kuloveden ja Rautaveden rannoilla oleviin kirkkoihin, koululaiset tekivät joskus huviretkiä Kuloveden rannoille. Osa matkusti vain huvikseen katsellakseen maisemia tai viettäen päivän vesien äärellä. Viimeinen huvimatka tapahtui 9.8.1925 Pirunvuoreen. Lähtö ensin Ahdolla Rajalan rannasta kello 8, Saikkalassa laivan vaihto ja Mouhijärvellä lähtö puoli kello 9. Huvimatkan hinta oli 10 markkaa.

Siuron laivaranta 24.6.1924 juhannusaattona. Lähdössä Mouhijärvi ja Apu IV laivat. Museorautatieyhdistyksen kuvakokoelma. Kuvaaja Kalle Havas

Mouhijärven reitillä liikennöineen laivuri Arvid Laihon ilmoitus Päijänteenpiirin merenkulkutarkastajalle matkustaja- alusten kulkuvuoroista vuonna 1921. Lähde Eero Järventausta, Laivurin lastuja.

Säännöllinen liikenne

Mouhijärven ja Ahdon säännöllinen liikenne Mouhijärveltä Siuroon tapahtui vuosina 1911–1925. Aikataulut vaihtelivat hiukan eri vuosina, pääosin laivalla pääsi arkipäivinä aamulla Siuroon ja takaisin iltapäivällä ”postijunan” tultua, yksi edestakainen vuoro päivässä. Sunnuntaisin oli ajoittain myös aikataulunmukaista liikennettä, pääasiassa se oli tarkoitettu kirkko- ja muihin huvimatkoihin. Lehtitiedon perusteella ainakin yhden vuoden matkustajamäärä oli noin 4000 matkustajaa. Kannattavuus ei kuitenkaan ollut kovin hyvä. Laivuri Laiho oli todennut:” Hän on uhrannut työnsä ja varansa liikenteen ylläpitämiseen. Toisina vuosina yritys on kannattanut, toisina tullut tappiota”.

 

Mouhijärvi- Siuro Liikenteen lopetus 1925

Viimeinen lehti-ilmoitus oli Paikallissanomissa lokakuun lopussa 1925.

Viimeinen ilmoitus Paikallissanomissa 25.10.1925

Viimeiset ajot Ahdolla ja Mouhijärvellä tehtiin ennen jäiden tuloa syksyllä 1925. Seuraavana vuonna 1926 Laivuri Arvid Laiholla oli laivojen myynti-ilmoitus Helsingin Sanomissa 23.5. Ilmoituksesta voi päätellä, että myytävä ”Höyryvene” oli Ahto. ”Viisi vuotta vanha” tarkoitti, että ”venhe” oli rakennettu 1913 ja isompi peruskorjaus tehtiin vuonna 1920. Myytävänä oli myös 25 hevosvoimainen höyrykone, tämä on todennäköisesti ollut Mouhijärvi laivassa, joka oli vanhempi ja todennäköisesti purettu. Lotja oli myös myynnissä, eli koko Laihon kalusto oli myynnissä. Näin päättyi Laivuri Laihon Siuron reitin liikenne yrityksen lopettamiseen. Syynä olivat reitin kannattavuus ja 1920-luvulla linja-autojen tulo liikenteeseen matkustajien kuljetusta varten.

Helsingin Sanomat 23.5.1926

Ahto myytiin Ruovedelle Sammakkolahden sahalle hinaajaksi. Laiva vietiin Siurosta junalla Tampereelle. Naistenlahdesta se vietiin tervahöyry Wirtain kannella Ruovedelle. Laiva upposi sahan rantaan syksyllä 1939, jossa se oli vielä nähtävissä 1990-luvulla. (Näsijärven höyryliikenteen historia. Juhani Valanto)

Tarinoita Saikkalanjoelta

Lenni Neronen: ”Siinä paljon vettä tarvittu, ku aamukasen aikana se pääsi Tiisalav vainioitten ylitte”.

Aimo Nuotio: ”Rantakemiltä pääsi suaraal laivaan..mitään laituria sem paremmin kaikim paikoin tarvittu”.

Vanha vaimo: ”Ihanko se airotta kulkee. Katsokaa hyvät ihmiset kuinka vesi sen takapuolesta tupruaa. En luota tohon vehkeeseen”.

Väinö Uusinoka:  "Ahto- laiva oli ajanut kivelle matkalla Mätikölle. Laivurin mielestä vahinkoa ei syntynyt. Kuitenkin aamulla havaittiin laiturissa, että laiva oli osittain painunut pohjaan. Pikkupoikia pyydettiin viemään sanaa matkustajille, että laiva ei tänään kulje. Pumppujen avulla vesi saatiin laivasta pois ja se nousi pintaan, höyrykone ei onneksi ollut vaurioitunut".

Lähteet:

https://digi.kansalliskirjasto.fi 

Eero Järventausta,1988 Laivurin lastuja

Eero Järventausta, 1989 Laivurin muiston lastuja

Simo Penttilä, Mouhijärven historian teokset

Henkilöiden muistelmat, mainittu lähde tekstissä