Kokemäenjoen Uittoyhdistyksen päätukikohta oli Vammalassa Siikasuon ja Tervakallion maisemissa. Siikasuolla oli oma yhteisönsä, Uittoyhdistyksen ammattiväki, joka korjasi, kunnosti ja rakensi uiton tarvitsemia työkaluja, veneitä ja laivoja. Se oli myös telakka, johon uiton alukset vedettiin maihin talveksi, joiden kunnossapito ja ylläpito tapahtui siellä ympäri vuoden.
Yhtiön pääkonttori oli taas toisella puolen Rautavettä, Marttilankadun puolella. Sieltä johdettiin Uittoyhdistyksen toimintaa, ylin toimivan johdon jäsenet olivat uittopäällikkö, metsänhoitajat ja taloustoimistossa konttoripäällikkö. Päälliköitä olivat myös rakennusmestari ja huoltopäällikkö. Lähes sadan vuoden kestäneen uiton aikana tehtävät ja esimiestoiminta ovat olleet hyvinkin moninaista.
 |
| Kokemäen Uittoyhdistyksen entinen konttori Vammalassa. Sastamalan seudun museon kuvakokoelma |
 |
| Uittopäällikön talo. Rakennettu 1919, purettu 1985. Tontilla oli useita uittoyhtiön rakennuksia. Taustalla oikealla Kilpinokka ja sen edessä Sylvään lahti.Kuvaaja Prusi A. Sastamalan seudun museon kuvakokelma |
Siikasuo
1960- luvun alussa Siikasuolla toimi esimiestehtävissä piiriesimies, konemestari, keskusvarastonhoitaja ja työnjohtaja. Rannan lähellä olevassa rakennuksessa oli silloin asuntoja, varaston konttori, tilapäisen majoituksen kämppiä ja työpaikkaruokala. Alueella oli myös saunarakennus, jossa oli kaksi saunaa ja pyykkihuone. Tarina kertoo, että saunasta huolehti talvisin silloin kesäisin laivan kipparina toiminut Vilen. Hän oli todennut: ”Tätä alusta eivät tuulet heiluttele, mutta onkaa kiukaissa tarvitaan”.
 |
| Siikasuo.Kokemäenjoen Uittoyhdistyksen korjauspaja Siikasuolla 1967.Sastamalan seudun museon kuvakokelma |
Syksyllä uittokauden loputtua kaikki alueen alukset ja veneet vedettiin telakakalla maihin. Tulevaa uittokautta alettiin valmistella jo talven aikana, siksi Siikasuon talvi oli työntäyteinen. Verstasrakennuksessa oli kaksi kerrosta, jossa ylimmässä kerroksessa olivat puutyöt. Siellä rakennettiin uusia puisia veneitä, kirveenvarsia ym. puisia tarvekaluja. Alakerrassa oli iso ahjo ja paja, jossa työskentelivät sepät. Heidän käsiensä ja pajavasaroitten kautta syntyivät tukkikeksien terät, tukkisakset, vesurit, kirveet, puomilenkit ja monet muut uitossa tarvittavat metalliesineet. Varppaajien vaijerien korjaukset kuuluivat heidän osaamisalueisiin. Pajassa kuului kolke ja kipinät lensivät, myös vahvat sanat ja huulenheitto kuului työn ääniin.
 |
| Siikasuon telakka vuonna 1932. KULOVESI ja RAUTAVESI- varppaajat. Sastamalan seudun museon kuvakokoelma |
 |
| Siikasuon telakkaa parannettiin rakentamalla vuonn 1943. Uittoyhdistyksen vuosikertomus. |
 |
| Siikasuolla telakalla TUKKI, VUOLLE, proomu, KULOVESI ja RAUTAVESI. Satamalan seudun museon kuvakokoelma |
Uittoyhdistyksellä ja lähes sata vuotta kestäneellä uitolla oli suuri merkitys Vammalalle. Siikasuon varikkoalue ja yhtiön pääkonttori olivat pysyviä maamerkkejä alueella ja niiden lisäksi vesistöissä olleet työpisteet, sekä liikkuvat tukkilautat aluksineen toivat työtä ja toimeentuloa laajalle alueelle. Kesätyöt antoivat mahdollisuuden ansaita palkkaa koululaisille, opiskelijoille ja muille tilapäistyötä tarvitseville.
 |
| Höyrykäyttöiseen RAUTAVESI- laivaan lastataan halkoja Siikasuolla |
Lähteitä
Tyrvään Sanomat 28.12.1999
Haastattelut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti