Laivamatka Vammalasta Pirunvuorelle 1892

Laivamatka Vammalasta Pirunvuorelle 1892

 

Tämä Tampereen uutisten lehtiartikkeli on vanhin löytämäni kertomus, jossa kerrotaan laivamatkasta Rautaveden alueella "Packalenin laivalla". Kyseessä on ollut pieni höyrykäyttöinen alus, jonka perään on laitettu hinaukseen soutuveneitä. Kyseessä on ollut ensimmäisiä höyryveneitä joita alueella on ollut käytössä.

Laivareitti Pirunvuorelle 1892  

Laivareitti Pirunvuorelle tehtiin eilen sunnuntaina. Oli näetten vuokrattu Karkusta herra Packalenin laiva, vuokraa maksettiin 30 markkaa. Torvisoittajat olivat kokoontuneet myöskin laivalle torviansa toitottamaan. Kello kaksi vihelsi laivan pilli ja kas kiirutta, kun laiva heti täyttyi. Tarvitsi muutamia veneitä kiinnittää laivan perään jotta kaikki mahduttiin. ”Oi terve Pohjola, isäimme onnela, voimamme, henkemme sinulle uhraamme” soittivat torvet kun rannasta lähdettiin. Hauska oli leijailla tuolla suurella ulapalla hiljaisen tuulen tuudittaessa. Näköala toistansa kauniimpaa avautui matkailijan silmille. Tuolla täällä viheriä ranta ja viljava pelto sekä kaunis talo pistävät esiin. Tuosta paljas kallio alastomana vierui kalalokkien konserttisalina. Tuosta purjevene kiitää kiiruusti samaa suuntaa kun mekin. Tuosta Tyrvään vanha kirkko juhlallisena kohousi rannalla totisena ilmoittaen että täällä on pyhä paikka. Tästä on saarnattu rauhan evankeliumia monille, monille tuhansille sieluille. Povessani nukkuu ihmislapsia unta iäisyyden.

Mutta jo taas torvet soivat. ”Oi kehtomme sä pohjanmaa”. Kaunista tosikaunista oli katsella rantuelle, katsella siintäville selille, tähystää tuota puolipilvistä taivasta. Mutta oi, tuolla nousee hirveän musta pilvi. Ukkonen jyrähtelee hiljaista jyrinää. Lujempaa kiitää laiva että ehdittäisiin ennen kuin sade tulee. ”Piip”! huhuaa tuo höyryävä kone ja laiva pysähtyy Pirunvuoren rantaan.

Pois kiiruusti kamsut, pannut ja kupit koppineen mukaan ja vuorelle. Pikkunen matka oli rannasta itse pirun pesälle. Jyrkänlaista vuoren polkua mentiin sinne, rinnelmä nousi kun toinen loppui. Mutta ahaa! jopas näkyi luola. Suuren suuri paatonen lepäsi kahden kallion keskellä ja muodosti soman läpikäytävän jonne mentiin suojaan niin paljon kun mahtui. Tuossa oli keittiö niin mukava, siinä helli, jossa kahvipannu porisi, ilmoittaen että jotain kielen kostuketta oli saatavissa. Tuossa oli luola, joka vei eräälle vuoren päälle, siitä voi helposti konttaamalla päästä sinne noin neljännes kilometrin matkan. Sinne luolaan emme ollenkaan tohtineet mennä, syystä että pääpiru olisi saattanut siellä paossa soittoa, josta kerrotaan että piru pelkää soittoa, emmekä sitä muuallakaan nähneet. Vai oliko mennyt?

Vaalea elokuu on alkanut vaikutuksensa. Heleä heinäkuu katosi siihen virtaan, josta ei palata, siis palaamattomiin. Heinästä on päästy. Viikatteet riippuu nauloista, vartoen uusia taisteluja, uusia iskuja. Vaalea on todella tämä elokuu. Vaaleat päivät, vaaleat yöt. Vaalea luonto. Kalvakkaalta näyttää ruisvainiot ilmoittain, että sillekin työvainiolle on mentävä. Ilma ei juuri kiiruhda leikkaanyt hiiteeni vallan vuoreltansa. Vanha taru kumminkin kertoo pirun siellä asuneen muinoin ja sitten kristinuskon levittyä maahamme paenneen.

Synkkää kuusi ja mäntymetsää oli Pirunvuoren ympärillä. Synkän kuvan muodostama se siinä seisoo ja seisonut ajan alusta ja on seisova ajan loppuun. kaunis oli tosin näköala vuorelta mutta kaunis ei itse vuori ollut. Synkkänä, mustana louhikkona se törröttää muistuttaen että jotain pahoja muistoja piilee sen keskessä. Sade taukosi ja me lähdettiin pois, kuitenkin poikkeemalla Tyrvään puolella olevaan Äijälän taloon jossa nuoret pistivät karkeloksi. Siinä kertomus Pirunvuorelta. Muiston toki säilyttävät siellä kävijät että ovat käyneet Pirunvuorella, mutta ei juuri muuta.

Vasta myöhempään palasi tämä huvimatkue Vammalan rantaan. Torvet raikuivat vielä viimeistä soittoansa. ”Tääll yksinäni istuilen, kun ilta tullut on, kun päivän työt jo loppuneet ja pääsen lepohon”

Lepoon matkailiatkin menivät, kukin kotiinsa, uneksien Pirunvuoresta ja sen hauskasta laivamatkasta.

Tampereen Uutiset 13.8.1892

A. D.